Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä sai ensi-iltansa 2.9.26 Pohjoismaiden kantaesitys Homma Ranskassa.
Perhe on kerääntynyt viettämään yhteistä lomaviikkoa vuokra-asunnolle.
Koollekutsujana on perheen isä Paul-Henri eli PH (Auvo Vihro). Paikalla on hänen vaimonsa (Esme Kaislakari), tytär (Emmi Kaislakari), sisko (Minna Hokkanen). Poikaa, poliisi Richardia, esittävä vaihtuu Hiski Vihertörmästä Pentti Heliniin ja lopulta Janne Kallioniemeen. Pojan vaimo on Eriikka Väliahde. Onpa paikalla vielä isän ystävä ja entinen yhtiötoveri (Samuli Muje).
Kaikki siis hyvin, kun pöytään on kokoonnuttu aterioimaan. Tilanne on tärkeä siksi, että PH on kuolemansairas. Hän pyytääkin muita kertomaan kaiken, mitä haluavat hänelle sanoa.
Aika pian näytelmässä käy ilmi, että Paul-Henriä lukuunottamatta kaikki ovat paikalle palkattuja näyttelijöitä. He esittävät perheen jäseniä, jotka ovat kuollet kymmenen vuotta aikaisemmin lento-onnettomuudessa.
Jokainen näyttelijä on saanut lapun, jossa on tietoa hänen esittämästään henkilöstä ja hänen kokemuksistaan. Komiikkaa syntyy siitäkin, että esitiedoista huolimatta he saattavat tuoda esiin asioita, jotka PH:n mielestä eivät ole tapahtuneet tai jotka hän ottaa uusina asioina vastaan.
Näyttelijät eivät aina pysy rooleissaan, vaan oman elämän asiat ja kokemukset sekoittuvat rooliin. Poikaa esittävän Pentti Helinin oma isä tekee samaan aikaan kuolemaa. Isää hän on nähnyt viimeksi 10 vuotta sitten. Pojalla vaimonsa kanssa on kolme lasta, joiden ei ole annettu tavata isoisää. Oikeasti näytelmässä miniän roolissa oleva kärsii lapsettomuudesta ja parisuhdeongelmasta, joiden takia hän joka välissä yrittää saada puhelimella yhteyttä kumppaniinsa. Hän pohtiikin, että näinkö hän nyt tässä äidiksi hyppäsi.
Kaikkea sattuu ja tapahtuu. Paul-Henrikin järkyttyy välillä niin, että joutuu käymään sairaalassa.
Jos edellä oleva sepustukseni tuntuu sinusta sekavalta, niin sekavana näytelmää piti seuralaisenikin. Mielestäni itse pysyin hyvin kärryillä. Sekavuus, jos sitä siksi haluaa nimittää, tuo juuri monia hauskoja hetkiä katsojalle. Ennalta arvattavaa ei ole mikään.
Näyttelijät eivät ole kovin motivoituneita tilanteessa, vaikka palkkaakin on luvassa viikon lopulla. Heille ei ole oikein selvää sekään, miksi he siellä ovat. Jotkut epäilevät sitäkin, onko Paul-Henri oikeasti kuolemassa.
Rakkautta ja välittämistä näyttelijät rooleissaan välillä konkreettisesti Paul-Henrille osoittavat.
Tilanteen koko todellisuus selviää, kun paikalle tulee yhden näyttelijän hälyttämänä ”oikea ” Richard (Janne Kallioniemi), joka suinkaan ei ole kuollut. Välit isään ovat tosin poikki. En tässä kuitenkaan paljasta, mikä perheenjäsenten tilanne oikeasti on.
Aikoinaan kirjoittajaopintojen draamakurssilla opin, että joka teoksessa on sanoma eli premissio. Minusta se löytyy tässä perusasetelmasta.
Komedian ainesten taustalla näen tärkeitä ja jopa aika tavanomaisia tapahtumia, kun tiedossa on oman elämän lähestyvä loppuminen. Jos välit läheisiin ovat poikki tai huonot, voi tulla tarve selvittää niitä ennen täältä lähtemistä. Tehdä niin sanotusti tilit selviksi, puolin ja toisin. Tähän toki tarvitaan molempien osapuolten halua ja kykyä. Tähän molemminpuoliseen haluun Paul-Henri ei ilmeisesti luottanut, kun palkkasi näyttelijät. Lopulta näytelmässä sopu syntyy kuitenkin isän ja pojan välille. Sanoma on siis, että korjaa välisi läheisiisi, viimeistään elämän viime metreillä. Mieluummin jo ennemmin.
Ja kyllä. Paul-Henri kuolee sydänkohtaukseen. Hautajaisiin osallistuvat myös näyttelijät. Loppukohtaus on minusta tyylikkäästi toteutettu.
Poislähtiessäni joku minut ohittaessaan toteaa seuralaiselleen: ”Oon kyllä parempiakin katsonut.” Totta sekin. Ei kai kuitenkaan kaikkien näytelmien tarvitse olla parasta a-luokkaa. Minulle riittää, että komedia huvittaa, jopa naurattaa ja saa viihtymään. Aivojaankin tässä saa rassata, että pysyy mukana, missä mennään. Minulle tämä epätavallinen komedia oli jopa virkistävä.
Lämpiöpuheitten perusteella luulen, että molempia, niin tykkääjiä kuin ei-tykkääjiä löytyy. Ranskassa näytelmä on ollut ehdolla 2023 Molière-palkinnon saajaksi parhaan komedian kategoriassa. Ans kattoo, miten Tampereella käy. Toivotan onnea!
Näytelmän kuvat Kari Sunnari /Työväen Teatteri
Kutsuvieraslipun ensi-iltaan sain Työväen Teatterilta
Jätä kommentti