Näytelmä Lopetus Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä perustuu unkarilaisen Imre Kerte’szin samannimiseen romaaniin. Romaanin pohjalta näytelmän on dramatisoinut Katariina Numminen. Ohjaaja on Milja Sarkola.
Vuonna 2016 Budapestissa 86-vuotiaana kuollut kirjailija oli juutalainen, joka joutui 14-vuotiaana natsien keskitysleirille. Hän vapautui sieltä vuonna 1945.
Kerte’sz on kirjoissaan käsitellyt keskitysleirejä. Hän sai vuonna 2002 Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Kirja Lopetus, samoin kuin siitä tehty näytelmä kertoo sukupolvesta, jonka kannettavaksi on langennut Auschwitzin perintö. Se käsittelee traumoja, joita holokausti ja kommunistisen järjestelmän romahtaminen aiheuttaa ja on aiheuttanut.
Tapahtumapaikkana on valtion rahoittama kustantamo. Keskeinen henkilö siellä on Keserü (Janne Reinikainen), joka lukee ja tulkitsee näytelmää. Kustantamossa työskentelevät myös pariskunta Sa’ra ( Annika Poijärvi) ja Kürti ( Heikki Pitkänen) sekä Obla’th ( Antti Pääkkönen). He näyttelevät myös joitakin pienempiä rooleja.
Ehkäpä dramaturgin ansiosta näytelmässä käsitellään myös Palestiinaa ja Gazan sotaa, koska Kerte’sz ei ole niitä aikoja enää elänyt. Asioita on kommentoimassa myös roolihenkilönä Ruben Stiller. Olin kuulevinani, että Jussi Halla-ahonkin nimi vilahti jossain yhteydessä.
Käsiohjelman kannessakin on lainattu ajatus ” Ihminen ei saa saada tietoonsa, kuka hän on.” Siis ” ei saa saada” eikä: ei voi saada. Voisiko tämä jotenkin liittyä ihmisen syyllisyyteen? Kert’esz vastusti pahuuden mystifiointia. Pahalle löytyy aina selitys.
Selkeä juonikuvio on se, että Keserü yrittää löytää itsemurhan tehneen B:n kirjoittaman romaanin. Hän on varma, että se on olemassa. Miksi romaanin löytyminen olisi niin tärkeää, se ei minulle selvinnyt. Jotenkin se liittyi Keserün oman elämän jatkumiseen. Romaanin etsintään Keserü kytkee myös B:n juutalaisen ex-vaimon Juditin ( Marketta Tikkanen). Romaanin kohtaloon liittyen Judit selvittää välejään myös nykyisen miehensä Adamin (Otto Rokka) kanssa.
Minun on myönnettävä, että harvoin jos koskaan olen teatterissa kokenut välillä olevani niin pihalla kuin Lopetuksen yleisönä. Tapahtumat tuntuivat sen verran sekavilta ja monimerkityksellisiltä. Joku kriitikko kirjoittikin, että kirja olisi syytä lukea ennen näytelmän katsomista. Enpä ole lukenut, en. Sen sain huomata. Kuutamollakin osasin kyllä nauttia näyttelijöiden loistavasta roolityöstä.
Lavastussuunnittelu Kati Lukka
Pukusuunnittelu Tarja Simone
Valosuunnittelu Heikki Paasonen
Musiikki ja äänisuunnittelu Aleksi Saura
Naamioinnin sunnittelu Jari Kettunen
Kantaesitys oli Pienellä näyttämöllä 17.9.26
Näytelmän kuvat Mitro Härkönen/ Kansallisteatteri
Mainos/ Kutsuvieraslippu ensi-iltaan saatu Kansallisteatterilta
Jätä kommentti