BURANO
Venetsian laguunia pitkin matkaamme yhdelle Venetsian saarista, Buranoon.
En ole osannut tällaista paikkaa kuvitellakaan! Talot ovat toinen toistansa värikkäämpiä. Varsinainen ilotulitus. Jälleen lapsen mieleni riemuitsee!
Kerrotaan, että aikoinaan, kun saarella kalastus oli tärkeä elinkeino, talojen kirkkaat värit ohjasivat kalastajat kotiin sumussakin. Saman selityksen muistan kuulleeni myös Norjan Lofooteilla. Tosin Lofooteilla talojen värikkyys ei ollut mikään sääntö, enemmänkin harvinaisempaa. Leikkimielisesti on myös sanottu, että tavernassa pitkään viihtynyt löytää kotinsa myös laitamyötäisessä. Vitsi tai ei, niin varmaan hyötyä värityksistä on siinäkin.
Nykyään talojen värikkyys on ihan lailla suojattua. Mitä tahansa väriä ei saa talonsa ulkoseinään sutia, vaan paikallishallinto päättää sen. On nautinto kävellä kaikessa rauhassa tässä värikylläisessä ympäristössä.
Löydämme molemmat Esikoisen kanssa kesämekkojemme väriin sopivat talot kuvaustaustaksi. Tänne meidän pitäisi jäädä tönöttämään.
Burano on kuuluisa nyplätyistä pitseistään. Monenlaisia pitsitöitä on paljon myynnissä. Ohitamme kuitenkin nämä viettelykset.
Lasituotannostaan kuuluisa Murano on vain puolen tunnin vesipussimatkan päässä Buranosta. Ei siis ihme, että monenlaisia lasitavaroita on täälläkin. Lasitehtaat on Venetsiassa siirretty tulipalovaaran vuoksi saarelle, siis Muranoon. Muranon lasinpuhaltajien taitoihin olen aikaisemmin tutustunut taiteilija Soili Yli-Mäyryn töissä.
Ihan pakko on Buranossa jotakin pientä Muranon lasista tehtyä ostaa: korvakorut itselle ja ranneketju Kuopuksen tytölle. Siis ihan hyvin saamme halumme pidettyä hallinnassa.
On sitä sitten missä tahansa, niin vatsa vaatii täytettä. En todellaan muista, mitä täällä syömme. Ainakin ruokalajeja on kolme, kuten kaikissa matkaamme kuuluvissa aterioissa. Pääasiassa ne kaikki olivat maistuvia. Tämä paikka on koristeluineen persoonallinen.
GARDAJÄRVEN SIRMIONE
Jälleen olemme veneessä, matkalla Gardajärven Sirmioneen. Kunta sijaitsee järven eteläosassa niemen kärjessä. Oppaamme seisoo edessä keinunnasta huolimatta.
Ennen sinne rantautumista teemme tunnin veneretken Denenzanon kaupungin rannikolle. Sitä kutsutaan toisinaan Garda-järven pääkaupungiksi. Pääkaupunki tai ei, sinne emme nyt maihin mene.
Täältä lähdemme oppaan johdolla kävelemään seutua katselemaan.
Oopperalaulaja Maria Callas on asunut monia kesiä tässä keltaisessa huvilassa 1950-luvulla. Sen lahjoitti hänelle silloinen aviomies Giovanni Battista Meneghini. Voihan. Miksiköhän minulle ei ole aviomies lahjoittanut huvilaa Sirmionessa? Talo on nykyään yksityisomistuksessa. Kyltti kertoo Callasin ja talon yhteisestä ajasta. Kun on näillä vuosikymmenillä, niin muistaa hyvin Maria Callasin ja etenkin hänen pitkän yhteiselonsa avioliiton jälkeen laivanvarustaja Onassiksen kanssa.
Sirmionessa näyttää olevan monenlaisia jäätelöitä myynnissä siellä ja täällä. Päätän siis syödä kesäni toisen jäätelön. Jäätelöstähän minä en välitä, mutta ehkä reissun kunniaksi. Iso on, hyvää on, mutta hellesää tekee sen, että jäätelön valumista ei voi estää. Väliäkö hällä.
VERONA
Asukkaita Veronan kaupungissa on noin 260 000. Muurikehän ympäröimä historiallinen keskusta on Unescon maailmanperintöluettelossa.
Verona on Euroopassa hyvin kuuluisa vuosittaisista Oopperajuhlistaan, joista oman kokemukseni olen kertonut jo aikaisemmassa postauksessa.
Kuuluisa Verona on myös Romeosta ja Juliasta. William Shakespeare teki tämän rakastavaisen parin tunnetuksi traagisessa näytelmässään. Vaikka hahmot ovat fiktiivisiä, Veronassa voisi luulla heidän oikeasti siellä asuneen.
Paikallisen oppaan johdolla kävellessämme saamme nähdä Julian kotitalon ja siellä olevan tarinaan kuuluvan kuuluisan parvekkeen. Koska taloon pääseminen on nykyään maksullista, emme parvekkeestakaan kadulta näe kuin tuon pienen nurkan kuvan oikeassa yläreunassa.
Toki meille näytetään myös Romeon kotitalo. Otan tietysti siitäkin kuvan. Onnistun kuitenkin sotkemaan sen muiden talokuvien joukkoon.
Kovin elävinä onnetttomasti rakastuneet siis Veronassa elävät. Kun kerron yhdelle ystävälleni Julian ja Romeon taloista, hän kysyy hölmistyneenä: Eivätkös ne olleet kuviteltuja?
Voi että, miten minua harmittaa. Minulla jää ostamatta ja maistamatta Romeon ja Julian suukko, vaikka niitä ainakin parissa konditoriassa havaisin. Olisihan se pitänyt kokea
Kaupungin isolla torilla on luonnollisesti myynnissä mitä vain. Torin viereisen ravintolan terassilla istuessani silmäni osuu yhteen kesämekkoon. Mukaanhan se tulee. Itseasiassa tulee toinenkin. Kotona totean, että eivät ne nyt kummoisiakaan ole. Veronan taika on haihtunut.
Kaupungintalon varjoisalla sisäpihalla pidämme taukoa. Klovniksi pukeutunut miesoletettu houkuttelee ottamaan kuvan kanssaan. Sitten onkin jo käsi ojossa rahaa odottamassa. Ikävänä ihmisenä annan vähemmän, kuin mikä hänestä olisi ollut riittävä. Tyytyy kuitenkin.
Keskiajalla Veronaa hallitsivat mahtavat Scala-ruhtinaat. He nostivat kaupungin monenlaiseen vaurauteen. Niistä ajoista väitetään olevan vaikutuksia vielä tähän päivään.
MAJAPAIKKA
Iltaisin, ennemmin tai myöhemmin, yleensä myöhemmin, palaamme Gibertin hotellihuoneeseemme. Ihana on päästä suihkuun ja hyvään sänkyyn tutumaan.
Mutta voi hyvän tähäre! Kyllä oli koko matka mahdottoman nautittava oopperoineen, Venetsioineen ja kaikkineen! Iso kiitos Esikoiselle!
Vastaa