
Kirjoitin postauksen Ravintolakokeiluja 16.6.26. Kokeiluintomme sytyttäjä on oheinen kirjanen, jonka mies osti 20 eurolla. Siellä on 16 ravintolaa, joissa voi kaksi henkilöä syödä yhden annoksen hinnalla.
Edellisessä postauksessani kerroin käynnistämme Noodle Labissa, Aloha Ramenissa ja Tammelantorin Tapolalla.
Tässä postauksessa kerron seuraavista ravintolakäynneistämme.
Hamptown Burger

Kun sää, vähän yllättäen, sallii, lähdemme pyörillä Rautatienkadun Hamptown Burgeriin. Kirjasen sivuilla paikka mainostaa, että siellä on Tampereen parhaat burgerit. Ei vähä mitään. Onhan tämä kokeiltava.

Ravintolan edessä ei ole paikkaa, mihin voisin pyöräni kettingillä lukita. Mies ehdottaa, että kun mennään istumaan ikkunapöytään, nähdään, jos joku sen vie. Ihmettelen, että mitä sitten voimme tehdä, juosta perään vai? Ei kun saamme tuntomerkit. Joopa joo. Laitan pyörän valelukitukseen. Ja kyllä. Istumme ikkunapöytään.

Saamme valita burgereista yhdeltä sivulta ja lisäksi on kesäkuun tarjousburgeri limsan ja ranskanperunoiden kanssa, 17 euroa. Mies ottaa sen erikoisen ja minä 15.90 euroa maksavan Hamptown burgerin, kuinkas muuten. Maksamme siis vain tuon 17 euroa.

En tiedä, onko kyseessä kaupungin paras, mutta hyvää, maistuvaa ja ruokaisaa ainakin on! Mieskin toteaa, että ei voi vielä tietää onko paras, kun kaikkia Tampereen burgereita hänkään ei ole maistanut, vaikka niistä kovasti tykkääkin. Kehuu hän toki tätä ostosta.

Siinä syömisen lomassa ihmettelen, miksi kukaan ei ole tehnyt tuotekehittelynä sellaista burgeria, jota syödessä ei ole sekä kädet että nassu enemmän tai vähemmän siinä itsessään. Tämä vain vinkiksi kaikille pelle pelottomille.

Jälkiruoaksi on samaan hintaan kahvi ja leikkokakun pala. Plussaa kakkupalasta, kun en ymmärrä, miten kukaan pelkkää kahvia yleensäkään voi lipittää.
Ravintolasta lähtiessä pyörät ovat tallessa, kuten ikkunasta olemme nähneetkin.
Törmäämme alkumatkasta postinkantajaan kärryineen. Harmittelen hänelle, että kun minulla olisi kirje laukussa postiin menossa, mutta hän taitaa vaan kirjeitä jakaa ei vastaanottaa. Mitä sanoo tämä nuorehko polkupyörällä ja kärryllä kulkeva ihana ihminen. ” Voin sen toki samalla ottaa ja viedä mennessäni”. Yliystävällistä!
Tivoli Smörrebröd & öl

Finlaysonilla Siperian ostoskeskuksessa on tanskalaisia voileipiä tarjoava ravintola. Ei muuta kuin pyörät esiin. Laskeskelen, että taitaa olla yli 40 vuotta siitä, kun olen Kööpenhaminassa nauttinut tanskalaisia voileipiä. Enkä muista niistä mitään. On siis jo aika niitä maistella, edes Tampereella.

Meille kerrotaan, että voimme syödä minkä tahansa lounasvoileivän. Hinta on 14 euroa per annos. Tilaan runsaalta listalta leivän lohella ja katkaravuilla. Mies ottaa lihaisemman version, possua. Samaan hintaan saa virvoitusjuoman. Kun en niistä välitä, ilahdun, kun on sokeritonkin juoma. Öölit jäävät nyt juomatta.
Ruokatilausta odotellessa (mikä ei ole pitkä aika) luen listalta tanskalaisten voileipien alkutarinaa. Oskar Davidsen perusti vuonna 1888 paremmanlaatuisen viiniravintolan Kööpenhaminaan. Asiakkaat viihtyivät siellä niin kauan, että heille rupesi tulemaan nälkä. Neuvokas vaimo Petra löysi ruokakomerosta päivälliseltä jäänyttä paistia. Hän laittoi siitä voileipiä ja koristeli värikkäästi. Näin syntyi tanskalainen voileipä.

Ohhoh! Onpa tässä runsaasti syötävää. Kilttinä tyttönä syön taas koko annoksen. Jos jotakin olisin saanut toivoa, olisin halunnut jotain makua, maustetta enemmän loheen ja katkarapuihin. Pidän kovasti katkaravuista, mutta sinällään ne ovat mauttomia.
Jälkiruokana on kahvi/tee ja suklaapala. Onnistun teetä hakiessani kaatamaan vettä tarjoilupöydälle. Tuleepa komentoketju selväksi:vieressä oleva tarjoilijamies (omistaja?) kutsuu naistarjoilijan pyyhkimään veden pois.

Onpa kaunis Hotelli Helpotus. Ja siisti. Ihan pakko on sitä kuvata.

Jos nyt innostuit tästä paikasta, joudut todennäköisesti odottamaan. Siperia on remontissa ainakin ensi kesään, luki tämän päivän lehdessäkin.
Seuraavista ravintolakokeiluistamme kerron taas joku kaunis päivä. Kyseessä on silloin Ravintolakokeiluja 3.
Jätä kommentti