Anjakaarina

Olen Tampere-talossa kuin jonkinlaisen sadun lumoissa toista tuntia keskiviikkoiltana. Koloratuurimezzosopraano DiDonato luo Time for Three-trionsa kanssa lumoavan esityksen silmieni eteen.

Esitys alkaa aavistuksenomaisesti. DiDonato näkyy ensin varjona verhokankaan takana. Sitten hän tulee kauniissa valkoisessa mekossaan paljasjaloin lavan puolelle. Istuksii ja kävelee paperi kädessään välillä joitain sanoja mutisten. Välillä hän sammuttelee valotolpissa olevia valoja. Kuvittelen, että hän esittää ikään kuin opettelevansa laulujen sanoja. Pidän kovasti tällaisesta katsojan ja kuulijan vähittäisestä herättelemisestä esitykseen.

Vähitellen lavalle tulevat Trion jäsenet; Nicolas Kendall ja Charles Yang, molemmat viuluineen sekä Ranaan Meyer kontrabassoineen. Kaikki he myös lauluillaan ”säestävät” DiDonatoa, tulen myöhemmin huomaamaan.

Yhdysvaltalainen Pulitzer-palkittu säveltäjä Kevin Puts on säveltänyt amerikkalaisrunoilija Emily Dickinsonin runoja. Esitettävän teoksen nimi onkin Emily – No Prisoner Be. Sen kantaesitys oli viime elokuussa Bregenzin  festivaaleilla.

Runoilija Dickinson eli vuosina 1830-1986. Hänen elinaikanaan runoja julkaistiin vain kymmenen. Testamentissaan hän tiettävästi kielsi niiden julkaisemisen. Kuitenkin vuonna 1955 julkaistiin kaikki 1800 runoa. Häntä on kuvattu luonnon, kuoleman, kärsimysten ja menetysten runoilijaksi.

Dickinsonin elämästä saa salaperäisen kuvan netissä. Viimeisinä elämänsä vuosikymmeninä hän ei juurikaan poistunut tiluksiltaan, vaikka oli kuollessaan vasta 56- vuotias.

Mezzosopraano DiDonato on liikkuvainen lavalla laulaessaan. Hän seisoo, istuu tuolilla, pöydällä tai lattialla tahi makaa vatsallaan pöydän päällä. Ilmeet elävät mukana. Hänen äänensä on kuitenkin kaikista uskomattominta! Se soi kauniina, tunnelmaltaan vaihtelevana runojen tyylin mukaan. Ylimmissäkin äänissä laulu soi puhtaasti ja sanoista saa hyvin selvää. Mikään hänen lauluasentonsa ei huononna äänen tuottoa. DiDonaton esityksestä paistaa esiintymisen ilo ja kaikenlainen vaivattomuus ja ajoittain leikkimielisyyskin. Time for Three- trio sekä musiikillaan että laulullaan täydentävät kauniisti laulajan esitystä.

Valaistuksien vaihtelut luovat omaa kauneuttaan ja tuovat elävyyttä.

Voihan! Enpä muista näin loistavaa juttua kuulleeni ja nähneeni, vaikka paljon upeita esityksiä tähän ikään olen jo nähnyt. Eipä ole mikään ihme, että DiDonatolla on paljon ansiokkaita ooppera- ja konserttiesiintymisiä takanaan. Häntä kuvaillaankin kansainväliseksi supertähdeksi.

Syntyisin laulaja on yhdysvaltalainen, mutta asuu nykyään Barcelonan lähellä.

Todellakin, seisoma-aplodit ovat enemmän kuin paikallaan.

Seuralaiseni kanssa ällistelemme kotimatkalla melkein yhteen ääneen illan uskomatonta nautintoa! Ihmettelemme myös sitä, miksi meitä ei ollut enemmän isossa salissa. DiDonato esiintyi Tampereella ensi kerran.

Kiittelykuvaa lukuunottamatta kuvat ovat Tampere-talon kuvapankista, kuvaajana taiteilija Anja Koehler.

Kiitos lipusta Tampere-talo ja Tampereen Ooppera.