Anjakaarina

Minulla on se muistikuva, että en ole kohtuupitkän elämäni aikana käynyt lainkaan musiikkifestareilla. Porijazzia ei varmaankaan lasketa. Eihän festareita minun nuoruudessani juuri ollutkaan tai tiedetty, ainakaan meillä maalla.

Päätän korjata vahingon. Mukaani pyydän Kuopuksen, joka ilokseni lähteekin mukaan. Tampereella toki kesäisin on vaikka minkälaisia festareita, mutta kuka sitä nyt kotikylään festareille jää.

Hämeenlinnan Wanajafestari Linnanpuistossa on sopiva sijainniltaan ja esiintyjiltään. Sinne siis liput ostamaan.

Portilla seuraa ensin lippujen vaihto rannekkeeseen ja melko pintapuolinen turvatarkastus. Tätä ranneketta en varmaankaan malta pois ottaa vasta kuin jouluna. Jos silloinkaan.

Kun näin ensikertalainen olen, en arvaa ahnehtia kaikkea. Vain kirsikat päältä.

Säätiedot ovat luvanneet milloin ukkosta, milloin muuten vain sadetta, milloin puolipilvistä. Ikäänkuin hyvänä enteenä sateenkaari ilmestyy taivaalle. Itse asiassa sen yläpuolella on osa toista sateenkaarta. Tämähän ei voi merkata muuta kuin hyvää.

Näin sitä ihminen voi luulla.

PAULA VESALA

Vähän ennen kuin Paula Vesala aloittaa, taivas aukeaa ja heittää päällemme sateen ja ison isoja sadepisaroita. Sade kestää koko tunnin. Meillä, kuten useimmilla muillakin, on toki sadetakki. Vahinko vaan, että kun heiluttelen käsiäni, vesi valuu hiha-aukoista sisään ja kastelee alla olevan puseron. Kengät ja sukat ovat ihanan märät. Eikö se vähintään näin kuulu festareilla mennäkin?

Paula Vesala apujoukkoineen laulaa monia minullekin tuttuja lauluja. Tytöt ei soita kitaraa, Älä droppaa mun tunnelmaa, esimerkiksi. En ole kuitenkaan niin iso fani kuin jotkut muut, jotka osaavat laulaa monien sanoja mukana. Vanhempien biisien lisäksi hän kertoo laulavansa aivan uppouusiakin.

Kesken kaiken Paula haluaa tulla alas lavalta lähelle meitä. Järjestysmies nostaa hänelle jonkun laatikon ja auttaa alas. Laulut jatkuvat tosi lähellä eturivin seisojia.

Lopussa Paula toteaa, että protokollan mukaan hän on nyt lähtevinään kotio. Ja tulee sitten heti kohta takaisin vielä laulamaan.

Paulan energinen ja hulvatonkin esitys ihastuttaa laulujen lisäksi. Mietin, että mahtaa hän olla aika puhki esityksen jälkeen.

EPPU NORMAALI

Eppu Normaalin esiintyessä väkimäärä lavan edessä oikein selkeästi lisääntyy. Mietimme, että ehkä moni on tullut paikalle juuri Eppujen takia, ovathan he jäähyväiskeikoillaan. Onhan tämä nyt aika mageeta, kun pääasiassa yli 70-vuotiaat äijät ovat edelleen niin suosittuja.

Eppuja kuuntelemaan tulee silminnähden enemmän miehiä kuin mitä Vesalalla oli. Osa yleisöstä on jo selvästi enemmän nesteessä. Varhaisessa keski-iässä (ja nesteessä) olevat jannut ällistyksekseni osaavat ja laulavat Eppujen lauluja. Sellaisiakin, joita minä tuskin muistan kuulleeni. Ne iskevät selvästi suomalaisen miehen sydämeen. Jotain sentään minäkin muistan ja osaksi sanoja osaankin. Esimerkiksi Tahroja paperilla ja Nyt reppusi jupiset riimisi rupiset.

Eppujen lavashousta ei voi puhua, ellei sitten siksi lasketa Martti Syrjän hien pyyhintää pyyheliinaan. No jaa. Kitaristi Juha Torvinen ja Martti pari kertaa hyppäävät alas jostakin, siis ylempää. Martti Syrjä laulaa ja muut soittavat. Kitaristi, velipoika Mikko ”Pantse” Syrjä laulaa yhden laulun. Kun osaa ja on 50 vuotta jo ollut suosittu, mitään erityisiä kommervenkkejä ei tarvita.

Eputkin tekevät vielä paluun lavalta lähdettyään. Martti kiittelee, että onneksi taputitte, meillä onkin vielä pari laulua laulamatta. Viimeisenä he esittävät Vuonna 85.

VÄLIAIKATOUHUJA

Esiintyjien välissä voi nauttia esimerkiksi jotain syötävää/juotavaa, ottaa lävistyksiä tai tatuointeja, tehdä kasvomaalauksia. Tyydymme vain viime mainittuun.

Bajamajoja hätää helpottamaan on pitkä rivi. Jonottaa silti täytyy. Ennakkoluuloistani huolimatta minun kopissani ei haise eikä ole tavaraa pitkin lattiaa. Näinkin voi siis olla.

JENNI VARTIAINEN

Illan viimeinen esiintyjä on Jenni Vartiainen. Yksi suosikkilaulajani hänkin. Hän kertoo olleensa aina esiintymässä Wanajafestivaaleilla ja pitävänsä siitä. Jälleen on minulle tuttujakin lauluja, esimerkiksi Ihmisten edessä ja Nettiin. Odotin, että hän olisi esittänyt kappaleen En halua kuolla tänä yönä. Sitä emme kuitenkaan kuule.

Yleisössä monet ovat aivan fiiliksissä laulaen ja tanssien. Tottahan toki minä olen mukana heiluttelemassa niin käsiä kuin koko kroppaa. Sitähän on jo edellisten esiintyen kohdalla treenattu.

Viimeinen ihana Vartiaisen laulu on Missä muruseni on. Lähdemme jo hivuttautumaan ulosmenoportille, että emme jäisi jalkoihin. Vapaita takseja on odottamassa jo kiitettävä määrä ja lisää näkyy tulevan.

Päivä on vaihtunut lauantaista sunnuntaiksi.

Majapaikkamme luona jäädessämme taksista, toivotan kuskille hyvää joulua. Näin sitä ensikertalaisella menee pää sekaisin ilman iloliemiäkin. Olihan toki tämä festarireissu kuin kesällä saatu joululahja itselleni, jonka antamiseen Kuopus osallistui.

Mitä opin?

Että märät vaatteet, märät kengät ja sukat tai kuraisessa maassa tallustelu ei pilaa festaritunnelmaa.

Että kannattaa katsoa, mihin asettautuu lavan eteen seisomaan illan viimeisissä esityksissä, ellei halua saada yli-iloisten tanssijoiden heilahteluja kylkeensä tai pitkien hiusten heiluttelua suuhunsa. Paikkoja toki löytyy.

Että olennaista festareilla on jaksaa seisoa. Jaksettiin.

Että seuran tulee olla hyvä. Näin oli.

Että kyllä kannatti mennä ja olla! Siis Wanajafestareilla!