Anjakaarina

Näinpä. Minäkin olen nyt tullut siihen ikään. Toki silmälääkärini on jo vuosia kertonut, että kaihi on kasvamassa, mutta ei vielä syytä leikata. Onhan se toisaalta ihan mukava tietää, että kaikki kropassani ei olekaan lakastumassa, vaan uuttakin kasvua on. No joo! Mukava ja mukava.

Silmälääkärini on kertonut, että vasta sitten pääsee julkisella puolelle kaihijonoon, kun ei pysty autolla ajamaan. Sepä minua on ihmetyttänyt. Jos vasta silloin pääsee jonoon, joka Tampereella kestää noin puoli vuotta, saa siinä aktiivinen autoilija pitää pitkää paussia. Yksityisesti lääkäri olisi kyllä leikannut jo melkein kaksi vuotta sitten. Hinta noin 1500 euroa/silmä. Mietin sitä kyllä ihan vakavissani. Jätin kuitenkin väliin.

Viime helmikuussa olin taas silmälääkärillä. Tällä kertaa lääkäri laittoi minut julkisen puolen jonoon. Kysyin taas hänen yksityisleikkauksensa hintaa: 1600-1800, riippuen mitä tehdään.

Tampereen yliopistollisesta sairaalasta eli Taysista sain aika pian kirjeen, että ovat saaneet lähetteeni kaihikeikkaukseen. Leikkaus toteutuu elokuun loppuun mennessä. Luin ensin kirjeen kuin entinen poika raamattua ja toitotin läheisille, että pääsen jo kesäkuun loppuun mennessä operaatioon. Kun toisen kerran kirjeen luin, ymmärsin virheeni.

Pikkuisen minua rupesi jo ottamaan kupoliin, kun kirjan lukeminen meinasi ruveta hankalaksi. Ei hätää. Hain junalle mennessä nopsasti Normalista, siis halpa/rihkamakaupasta, lukulasit. Sijoitin niihin jopa 3,5 euroa. Johan lukeminen sujui, joskin maatessa sangat hankasivat. Pieni vaiva.

Virhelukemiseni osoittautui enteeksi.

Sain kutsun kaihileikkaukseen päiväkirurgiselle leikkausosastolle noin neljän kuukauden päästä. Paikka oli Valkeakosken sairaala, tarkemmin Tays Valkeakoski. Ensin lievästi keuhkosin, että miksi Valkeakoskelle? Mahtaako siellä olla muita kuin opettelijoita? Tuleeko siitä mitään? Ajattelin, että soitan ja kysyn leikkaajan pätevyydestä.

Muutaman päivän päästä luin kutsukirjeen huolella. Siinähän kerrottiin, että leikkaukset Valkeakoskella ovat osa Tays Silmäkeskuksen toimintaa. ”Kaihileikkauksen tekee aina Silmäkeskuksen erikoislääkäri.” Rauhoituin.

Kun katsoin Kannasta silmälääkärini kirjoittamaa lähetettä, rupesin epäilemään, leikataanko kaksi vai yksi silmää, kuten olin ajatellut. Se vaivasi sen verran, että soitin asiasta hoidonvaraukseen. ”Vain oikea leikataan, vasenhan on hyvä,” sanoi hoitaja. Samaa mieltä. Samalla hän kertoi, että julkisella puolella voi valita, haluaako parantaa lähi- vai kaukonäköä leikkauksella. Molempaa ei tehdä. Yksityisellä puolella korjattaisiin molempia. Melkein jo kaduin, että en kaivanut kaikkia pennosiani patjan alta ja mennyt yksityiselle.

Aviohenkilö joutui/sai lähteä minua kuskaamaan leikkausaamuna. Kirjeessä kerrottiin, että autoa en saa sinä päivänä ajaa operaation jälkeen. Muutenkin autolla-ajokielto katsotaan yksilöllisesti.

Valkeakoskella olin aamusta 8.30 noin kello 11 asti. Odottelua oli vähän joka välissä. Ensin pääsin hoitajalle. Kerroin hänelle, että haluan hyvän lähinäön, koska se on aina ollut minulla tosi hyvä, ennen kaihin loppuaikoja. Lähilaseja en ole tarvinnut. Kysyin, voiko kaukonäkö sitten huonontua entistä enemmän. Näin hoitaja arveli käyvän.

Leikkaava lääkäri Hanna-Mari Mäkelä oli todella mukava ja miellyttävä. Juttelimme hänen kanssaan pitkään siitä, millaista näköä silmään yritetään ja tulee olemaan operaation jälkeen. Kerroin toiveeni siitä lähinäöstä.

Minä, joka aina katson aikoja ja lasken ihmisiä, en nyt yhtään osaa sanoa, kauanko leikkaus kesti. Kaksi ihmistä siinä kuitenkin minun lisäkseni oli, sen tiedän. Hoitaja pesi silmän alueen ja laittoi suojakankaan. Lääkärin puudutus saattoi vähän sattua tai sitten ei. En muista. Olin etukäteen miettinyt, miten saan pidettyä silmäni paikallaan. Siitä ei olisi tarvinnut huolehtia. Tuijotin vain lääkärin ohjeen mukaan valopisteitä. Samentunut mykiö vaihdettiin keinomykiöön. Nyt minulla on kropassani polvieni koboltti-kromin lisäksi muutakin vierasta. Ai niin ja suussa vielä hampaissa lisää vierasta..

Ei muuta kuin kiitoksien kera taas odotushuoneeseen. Hoitajan luona sain sitten hoito-ohjeet sekä suullisesti, että kirjallisesti. Olin tiennyt, että rasitus- ja saunomiskielto tulee. Ikäväkseni sain myös uintikiellon. Ei kiva näin suvella mökkeillessä. Mutta pahempaakin voisi olla. Autoa en saanut ajaa viikkoon. Taisin päivän verran siitä luistaa. Kaikki rajoitukset ovat kestäneet kaksi viikkoa.

Kysyin mahdollisesta silmälapusta yöksi. Niitä ei nykyään kuulemma enää käytetä. Ilmeisesti luotetaan, että kukaan ei yöllä vahingossa unissaan silmää hiero. Sain kuitenkin kokeiluun muovisen lätyskän silmän päälle teipillä laitettavaksi. Kokeilin kerran. En tuntenut tarvitsevani. Tuntui oudolta.

Kortisoni- antibioottitippoja joudun tiputtamaan neljä kertaa päivässä kuukauden ajan, lisäksi kosteustippoja. Heti vajaan viikon päästä mökille mennessä muistin, että antibioottitipat ovat edelleen kotona jääkaapissa. Onneksi Virtain kaupungin apteekki oli auki ja reseptillä sai vielä toisen tippapullon. Huh huh!

Sen verran taisin olla leikkauksesta päästäni sekaisin, että unohdin takkini Valkeakoskelle. Söhläsin vielä siitä puhelinviestittelyssäni. Saattoi johtua siitäkin, että kaihileikkaus, niin turvallinen kuin onkin, minua jännitti. Mies ei ollut ihan intoa piukassa, kun sai takkia lähteä vielä erikseen hakemaan.

Kirkastuiko maailma, kysyi muutamakin ihminen. Niin kuulemma usein käy. Sellaista muutosta en huomannut. Saattaa olla, että hyvä vasen silmäni on koko ajan auttanut minua värinäkemisessäkin.

Voi että on ihana tunne, kun saatan taas lukea kuin vettä vaan! Ja mikä ihmeellistä! Kaukonäkökin tuntuu olevan piirun verran entistä parempi. Lasejahan en ole juurikaan käyttänyt. Konsertissa, teatterissa kyllä. Ja autolla ajossa. Jos muistan.

Kaikki on siis hyvin. Nyt ehkä sitten jään vain odottelemaan jälkikaihin kasvamista. Senkin saa netin mukaan 10-20 % leikatuista. Siitä selviää sitten laseroinnilla.

Aina on syytä kiittää kun siihen on aihetta.

Kiitos siis Valkeakoski, hoitaja, leikkauksessa avustanut hoitaja ja silmätautien erikoislääkäri Hanna-Mari Mäkelä. Hän oli paitsi mukava, ilmeisen taitava! Ja tottakai. Kiitos armas aviohenkilöni kuskailusta ja esimerkiksi mökillä tarvitsemieni 10 litran vesisankojen kantamisesta näinä toipumisviikkoina.

Tänään tulee 2 viikkoa rajoituksia täyteen. Joudun nyt ihan itse kaiken kantamaan ja nostamaan ja muuta vastaavaa tekemään. Salillekin palaamaan. Hyvä niin.