Anjakaarina

Mennäkö katsomaan Museokeskus Vapriikkiin Jalkapallon MM-kisoja kautta aikojen vai Tampereen taidemuseoon näyttelyyn Encore! Klassikoita ja nykytaidetta kokoelmista?

Tätä pohtii tyttären poikani, joka on tullut vieraaksemme pariksi päiväksi. Kummanko siis nuorimies, aikoinaan intomielisesti jalkapalloa pelannut, valitsee?

Lähdemme Tampereen taidemuseoon. Kolmessa kerroksessa on taidetta tarjolla. Kävijöitä on, joskin maltillisesti. Nuorimies ei ole siellä koskaan ennen käynyt, minäkin viimeksi joitakin vuosia sitten.

Tässäpä muutamia esimerkkejä teoksista.

Kyllä se vain niin on, että vanhat, tunnetut nimet ja taiteet puhuttelevat. Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-aiheiset teokset ovat tuttuja.

Kun en ole kummoinenkaan taiteen tuntija, Gallen-Kallelan asetelmat yllättävät. Kumpikaan emme tunnustaudu ylipäänsä asetelmien ihailijoiksi, mutta etenkin Gallen- Kallelan teoksessa Pelargonia parvekkeella on jotain viehättävää. Hämärästi muistan sitä jossakin aiemmin katselleenikin.

Akseli Gallen-Kallelan pojalta Kaius Jorma Gallen-Kallelalta on teos Tuonelan joella. Seuralaiseni pohtii, miksi ihmiset ovat alasti. Minulla on siitä hatara käsitys, jonka vielä kotona varmistan netistä. Kun Tuonelaan lähdetään, riisutaan kaikki tämän maailman asiat, vaatteita myöten. Tuonelaan mennään puhtaasti omana itsenään.

Pekka Halosen työssä alastomat tytöt eivät ole Tuonelaan menossa, iloitsevat vain rannalla.

Kovin erilainen työ on Halosen Viljapelto.

Maria Wiikiltä ja Amelie Lundahlilta on viehättäviä lapsiteoksia

Istuva poika Helene Schjerfbeckiltä jatkaa lapsiteemaa. Pelkkä taiteilijan nimi tuo mieleeni hänestä kertovan teatteriesityksen Tampereen Työväen Teatterissa. Johan oli taitava ja nautittava katseltava!

Miten hellyttävä onkaan tämä Emil Danielssonin ilmeisesti iän ja elämän raskauden uuvuttama Vanha vaimo!

Munsterhjelmin Kalastaja- teoksessa huomioni kiinnittyy veden pintaan, jossa näkyvät pienimmätkin väreet ja pisarat. Pieni kuvani tässä ei tee työlle täyttä oikeutta.

Simbergiltä on useampi kuolemateemaan liittyvä teos, monia ennestään tuttuja. Näitä nimenomaisia töitä, Syksy ja Kuolema luistelee, olen nähnyt harvoin, jos koskaan. Kuolema luistelee on ainakin ensi kertaa silmieni edessä.

Tove Janssonilta töitä olen nähnyt enemmänkin Hamissa, Helsingin taidemuseossa. Täällä Simbergin kuolemakuvien vastineeksi Janssonin työssä Syntymäpäivä juhlitaan elämää.

Näyttelyssä on mukana Männikön Sodankylä, joka ymmärtääkseni on valokuva, vaikka en tiedäkään, mitä kromogeeninen värivedos tarkoittakaan. Jotain hyvin lumoavaa kuvassa on.

Aleksis Kiven patsaan pienoismalli on erittäin tutun näköinen. Pääni puhki kuitenkin mietin, missä se oikea Väinö Aaltosen tekemä patsas onkaan. No, tietenkin Laikun edustalla, puistossa.

Eero Järnefeltin Marjastajat tuo mieleeni lapsuuteni mustikkareissut, joita tehtiin koko perheen voimin. Siinähän tuossa taulussa meitä on osa neljästä sisaruksesta ja olisiko isä kuvassa mukana? Äiti on voinut mennä jo vanhimman tyttären kanssa kuvan ulkopuolelle etsimään parempia mustikkamaita

Alimman kerroksen näyttelytilaan mennessä totean, että täällä on muitakin. No juu. On toki, mutta ei kuitenkaan eläviä ihmisiä, kuten ensin arvelen. Liisa Hietasen työ Juha-Matti ja Jenny on niin huolella ja taitavasti tehty, että ihan uskoin siinä istuvan elävän isän ja tytön. Tekstiiliveistos näyttäisi olevan kudottua/virkattua lankaa? Jopa kännykkä on siten tehty.

Vaikka toisella katsomalla olen tajunnut isän ja tytön olevan taideteos, salin toisella reunalla olevaa Mattia pidän taas ensin kaveriaan odottavana miehenä. Jo on taitavaa ja luovaa työtä Liisa Hietaselta! Matin kassissakin olevat tavarat ovat tektiilitöitä, vilkaisen.

Alakerrassa puhuttelee myös Marja Kurrin työ Bad.

Olipa mukava taidemuseoreissu! Kiitos tyttären poika! Kun olemme näin henkisen puolemme saaneet täällä tyydytettyä, menemme kroppaamme  tyydyttämään Siipiweikkoihin. Nappiin menee sekin!

Ylin, mediakuva on Maria Stereon Näkymä II, posliini- ja keramiikkaesineet puulle.

Näyttely on auki vielä 14.6.26 asti. Sen jälkeen Taidemuseo meneekin kiinni neljäksi vuodeksi peruskorjauksen ja laajennuksen takia.