Anjakaarina

Lähden vähän pitkin hampain teatteriin. Katson alkuviikosta allakkaani ja totean: Tuo teatterikin on tuossa, voi voi!. Nyt en kyllä viitsisi mennä.

Eipä kulu kuin hetki näytelmän alusta, jos sitäkään, kun olen jo ihan sadun lumoissa. Miten ihana lavastus (Peter Ahlqvist)! Miten upeat puvut (Pirjo Liiri-Majava)! Mitkä värit! Olen ihan ällikällä, millä tekniikoilla voidaan saada ihminen muuttumaan toiseksi vain pienen ”pilvihöyryn” sisällä! Näyttää niin uskomattomalta minun lapsenomaisiin silmiini! Osansa tuohon kauneuteen varmaankin on muun muassa videosunnittelija Toni Haarasella ja valosuunnittelija Eero Auvisella, luulen. Erityisesti illuusioiden suunnittelija Joni Pakasella lienee sormensa pelissä.

Musikaali on sovitettu Walt Disneyn elokuvan pohjalta. Se puolestaan perustuu ranskalaisen kirjailijan Leprince de Beaumontin satuun. Ja ilmeisesti tämänkin pohjalla on vielä perinteinen kansansatu.

Juonen peruskuvio lyhykäisesti ja mutkat oikoen on seuraava. Kylmäkiskoisesti köyhän mummon ruusukauppaan suhtautuva prinssi noidutaan hirviöksi. Hän voi palata ihmiseksi vasta, jos joku häneen rakastuu ennen kuin ruusun viimeinenkin terälehti tippuu.

Erinomaisista musikaaliohjaustöistään paljon mainetta ja kunniaa ansaitusti saanut Samuli Harjanne on tämänkin teoksen ohjannut.

Tyttönen Belle (Yasmine Yamajako) asuu keksijä-isänsä ( Mika Honkanen) kanssa pienessä mökissä. Isä eksyy metsään ja joutuu Hirviön (Matti Leino) linnassa vangiksi. Belle lähtee etsimään isäänsä ja tarjoaa itseään vangiksi, jos isä vapautetaan. Näin tapahtuu.

Prinssin lisäksi hovin muutakin väkeä on noiduttu joksikin muuksi. Hekin jännittävät, riittääkö aika taian perumiseen. He myös yrittävät neuvoa Hirviötä Bellen kohtelussa, ”Ole kuin herrasmies!”. Heidän ansiostaan esitykseen tulee mukaan myös huumoria.

Miten kauniita ovatkaan tanssikohtaukset! Aah ja aah!

Sadussa täytyy aina luonnollisesti olla joku pahis. Tässä sadussa se on öykkärimäinen ja vastenmielinen Gaston (Jonas Saari), joka yrittää väkisin saada omakseen Bellen. Hän luulee kaikkien, etenkin Bellen, haluavan hänen vaimokseen. Muita ihastuneita naisia hänellä on kyllä ympärillään. Gaston lähtee kyläläisten kanssa surmaamaan Hirviötä. Hirviön ja Gaston välille syntyy tappelu, jonka tuiskeissa Gaston tippuu kalliolta, jonnekin. Paha saa siis palkkansa.

Synkässä metsässä jokaista kulkijaa vaanivat sudet. Voi että, miten hellyttäviä, noin niin kuin katsomosta katsoen, ne sudet karvoineen ja kiiluvine silmineen ovatkaan.

Lopulta ruusussa on jäljellä vain yksi terälehti. Kiire tulee!

Onneksi Bellen ja Hirviön välit lämpenevät vähitellen. He kokevat molemmat olevansa hyljeksittyjä, Hirviö tietysti ulkomuotonsa vuoksi ja Belle kotikylässään lukuintonsa vuoksi. Viime hetkillä Belle tunnustaa rakastavansa hirviötä. Ja Tsumm! Tapahtuu ihmeellinen muodon muutos siinä silmieni edessä, hirviöstä sukeutuu ihana prinssi. En käsitä tätä tekniikkaa. Ei minun toki tarvitsekaan, saan vain nauttia.

Koska kyseessä on musikaali, tarvitaan myös orkesteri. Sitä johtaa lattian alla kapellimestari Marko Hilpo ja 2. kapellimestari Tony Sikström. Musiikin Disneyn musikaaliin on säveltänyt Alan Menken, sanat ovat Howard Ashmanin ja Tim Ricen. Käsikirjoitus on Linda Woolverton.

Laulajat selviytyvät loistokkaasti lauluistaan. Erityiskiitos täytyy antaa Bellenä laulavalle Yasmine Yamajakolle. Hän paitsi laulaa hyvin, kantaa määrällisesti isoimman vastuun lauluista.

Musikaalia on esitetty viime vuoden lokakuusta lähtien aina täydelle salille Tampereen Työväen Teatterin isolla näyttämöllä. Esityksiä on vielä kevään aikana 19. Jokainen esitys näyttää olevan kuitenkin loppuun varattu. Meitä satuihin uskovia näyttää olevan todella paljon! Halulliset voivat kuitenkin peruutuspaikkoja kytätä netistä.

Koreografia Jari Saarelainen

Äänisuunnittelu Lauri Malin

Laulujen käännös Hanna Kaila

Tekstin käännös Reita Lounatvuori

Naamiointi Emmi Puukka, muun muassa Hirviön hahmo

Ohjaajan assistentti Henri Sarajärvi

Esityksen kuvat Tampereen Työväen Teatteri/Kari Sunnari