Anjakaarina

Giuseppe Verdin ooppera Don Carlos tarjoaa kaikkea sitä. mitä oopperan tuleekin tarjota: loistoa, visuaalisuutta, valtataisteluita, rakkautta ja petoksia. Giuseppi Verdi teki oopperan ensin ranskaksi, mutta hänen vuonna 1884 italiaksi sovittamansa versio on suositumpi. Sen kuulemme myös Tampereella. Henkilöt liittyvät löyhästi todellisiin tapahtumiin Espanjassa ja kuningashuoneessa. Tapahtumat sijoittuvat 1560-luvulle.

Ooppera alkaa Kaarle V:n hautajaisista. Kuninkaaksi on hänen jälkeensä nousemassa Filip, jota esittää Mika Kares. Hän tarvitsee vaimon, johon sopiva on nuori Elisabeth de Valois Marjukka Tepposen esittämänä.

Liitto on Filipin aikaisemman avioliiton pojalle, Espanjan prinssi Don Carlosille, jota Tigran Hakobyan esittää, suuri suru. Elisabeth ja Don Carlos olivat rakastuneet aikaisemmin Ranskassa. Ohjaaja Tuomas Parkkiselta on heti alussa hauska jippo, että Don Carlos katselee suruissaan heidän tallentamiaan nauhoja/videoita tai vastaavia yhteisestä kuhertelusta. Voi että, miten ihanaa heillä yhdessä on ollutkaan.

No, se oli silloin ja nyt on nyt. Kruunajaiset toimitetaan

Carlosin paras ystävä kreivi Rodrico kehottaa Carlosia lähtemään pelastamaan kurjissa oloissa olevaa kansaa Flanderissa. Sinne asti tässä oopperan kiemuroissa Carlos ei kuitenkaan pääse. Arttu Kataja Rodrigona on jo aikaisemmilta vuosilta tuttu. Laulu sujuu häneltä totutusti hyvin. Joissakin kohdissa orkesteri kuitenkin jyrää hetkeksi hänen äänensä.

Nuoret rakastavaiset tapaavat myöhemmin arkiseen ja ehkäpä modernin välittömään tapaan museon vessan ovella. Sieltä Filip löytää vaimonsa ja epäilyksen siemenet vaimon uskottomuudesta on luotu. Nähdään jopa miten Filip vetää rajun näköisesti Elisabetin pöydältä. Huh!

Hovineito prinsessa Ebolina Maria Turunen juonittelee, kuinkas muuten, ja kärsii sydänsuruista, mutta laulaa aivan upeasti!

Visuaalisen ihana on iltakuva puistossa. Tämän hämyisen valaistuksen lienee suunnitellut valosuunnittelija Ville Syrjä. Carlos luulee puistossa tapaavansa Elisabetin, mutta paikalla onkin Ebolina. Ihan sivujuonteena kerrottuna, tässä on hauska katsoa, miten lavasteet tuodaan paikalle ja miten ne sitten samanaikaisesti viedään pois. Puistossa istuu myös koira tai tarkemmin koiraa esittävä hahmo. Ihana yksityiskohta tämäkin! Lavastus on Juho Lindströmin käsialaa. Vähemmän on paljon.

Lauluthan ovat tietysti oopperan tärkein juttu. Tässä Don Carloksessa on aivan mestariluokan laulajia, kuten jo edelläkin olen kertonut.

Mika Kareksen mahtava basso suorastaan jylisee Filippinä! Vaikuttava on esimerkiksi hänen aariansa yksinäisyydestään kuninkaana. Tällaista odotinkin. Muistini uumenissa on edelleen hänen upean upea työnsä viime vuonna Paavo Ruotsalaisena.

Elisabetin jäähyväisaaria on Marjukka Tepposelta sydämeen käypä. Hänenkin upeaan osaamiseensa luotan. En unohda koskaan esimerkiksi hänen Juliaansa Romeossa ja Juliassa Savonlinnan oopperajuhlilla. Yhteisaaria Don Carlosin, Tigran Hakobyan kanssa on myös vakuuttava.

Kuningas Filipissä on kyllä hyvin nykyaikana tutun tuntuisia ajatuksia, kuten Rauha tulee vain veren vuodatuksella. Muu on haihattelua. Tältähän se nykymaailmassa näyttää. Kirkon ja kuninkaan välinen valtataistelu oli todellisuutta Espanjassa tuohon aikaan.  

Tampereen Oopperan kuoro on mahtavassa iskussa! Kapellimestarina on Heikki Liimola. Tampere Filharmoniaa johtaa Giancarlo Andretta.

Esityksen loistokkaista puvuista saamme kiittää pukusuunnittelija Tuomas Lampista.

Ohjaaja Tuomas Parkkinen on tehnyt erilaisia, hauskoja jippoja esitykseen. Miekkailun jälkeen otetaan oluet jääkaapista, kuninkaallisten ilmestyessä kansalla on kännykät ojossa kuvaamista varten. Siitä vessan ovesta puhumattakaan.

Väliajalla näen basso Jaakko Ryhäsen käytävällä. Hänellä, jos kenellä on syvällinen tuntuma Don Carlokseen. Onhan hän esittänyt siinä useamman kerran kuningas Filippiä ja suurinkvisiittoria.

Väliajalla ravintolapöytämme vieressä istuu laulaja ja muusikko Mikko Alatalo vaimoineen. He kertovat monista oopperakokemuksistaan maailmalla. Mikko kuitenkin ihastelee, miten upea esitys Tampereella on saatu aikaan, vaikka olemmekin pieni paikkakunta.

Sanonpa vielä, että oopperan loppu saattaa vähän yllättää. Tai riippuu tietenkin siitä, kenen näkökulmasta katsotaan. Joka tapauksessa lähdimme aviohenkilön kanssa ensi-illasta hyvää mieltä hyreksien.

Kuvat oopperasta Tampereen Oopperan kuvapankki/ taiteilija Mikko Karsisto