Anjakaarina

En ole koskaan tavannut runoilija Eeva Kilpeä, mutta kaiken lukemani perusteella uskon, että Eija Ahvo Eevana Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä tekee oikeutta oikealle Eeva Kilvelle.

Olen myös lukenut kaksi vuotta sitten julkaistun Anna-Riikka Carlsonin teoksen Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä. Kati Kaartinen on sen pohjalta kirjoittanut saman nimisen näytelmän Nämä juhlat jatkuvat vielä. Kantaesitys on ollut Turun Kaupunginteatterissa viime vuoden lokakuussa. Helsingin ensi-ilta oli 26.2.26.

Näytelmän Eeva on tunteikas, tarvittaessa topakka ja terveen itsetietoinen karjalainen. Näemme videota hänen kotipaikaltaan Laatokan Karjalasta, Hiitolasta. Sieltä Kilpi joutui lapsena lähtemään evakkoon. Sie ja mie kuuluu Ahvonkin suusta. Ystävyys kustannustoimittajaan, näytelmässä Aada (Jonna Järnefelt), on lämmin ja luottavainen. He opettavat toinen toistaan.

Kaikki tapahtumat mahtuvat samaan lavastukseen. Keskellä on puu. Seinillä on kuvia Eevalle tärkeistä paikoista ja asioista, kuten edesmenneestä koirasta. Onpa purkki loppuun käytetyille lyijykynillekin.

Eeva Kilpi ja kirjoituskone ovat vahvasti kuuluneet yhteen. Toki. Muistini mukaan niitä taisi olla useampikin. Olisikohan kirjoituskoneen merkki ollut Olivetti?

Aada käy uskollisesti Eevan luona, milloin tuomassa painosta Eevan kirjoja, milloin muuten vain tervehtimässä. Eeva joutuu näytelmässä kahteen otteeseen sairaalaan kaaduttuaan. Aada käy sielläkin lukemassa runoilijan omia runoja. Ihailen lavastussuunnittelija Veli-Ville Sivénin työtä. Ei tarvita edes sänkyä, kun hänen ansiostaan näen Eevan tosiaan pötköttävän sairaalan osastolla. Lopulta Eeva tavataan näytelmässä hoivakodissa.

Voi että! Ihan melkein rakastun Ahvon Eevaan! Miten sydämellinen, miten lämmin, miten älykäs, miten oivaltava! Miten oikeudentuntoinen! Aadan suulla saamme kuulla Kilven aikoinaan julkaisemia kannanottoja luonnosta ja metsähakkuista. Kilpihän oli ja on suuri luonnon puolestapuhuja.

Säveltäjä ja muusikko Maija Ruuskanen soittaa Kilven runoihin säveltämiään lauluja. Hän myös tekee useamman pienen roolin: hoitajana, Eevan äitinä ja siskona. Kylläpä hänestä on moneksi! Ohjaaja Laura Mattila on tuonut mukaan pieniä katkelmia lapsuudesta.

Näytelmän mukaan Kilpi käytti paljon post-it- lappuja muistin tukena. Kukapa meistä ei käyttäisi. Muisti alkaa muutenkin hapertumaan iän myötä.

Mielenkiintoista on saada näytelmässä videokuvaa Kilven rakkaasta kesäpaikasta Piskolasta. Siitä olen toki lukenut hänen kirjoituksissaan. Piskolassa vieraili myös näytelmän kustannustoimittaja Aada, kun Kilpi ei enää pystynyt sinne menemän. Muistan, että käärmekammoisena minua hirvitti, miten Kilpi kertoi kyiden elelevän porraskiven ympärillä. Huh! Kilvelle ne olivat rakkkaita, luontoon kuuluvia eläimiä. Luontohan muutenkin ympäröi mökkiä.

Tokihan Eeva ja Aada juttelevat kaiken muun ohella Eevan miehistä. Avioliitosta Mikko Kilven kanssa syntyi kolme poikaa. Muista rakkauksista näytelmässä Eeva puhuu vain nimen alkukirjaimilla. Hänen runojaan lukemalla pääsee kokemaan hänen tunteitaan. Hän on saanut rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Tunnettu, kaunis Kilven runo kuullaan näytelmässäkin:

Sano heti, jos minä häiritsen, hän sanoi astuessaan ovesta sisään,

niin minä lähden saman tien pois.

Sinä et ainoastaan häiritse, minä vastasin.

Sinä järkytät koko minun olemustani.

Tervetuloa.

Pieni äänirooli näytelmässä on Kristo Salmisella. Hän puhuu Aadan tuoreen rakkauden, biologin, suulla.

Seuralaiseni mukaan hyvä näytelmä on sellainen, jonka aikana hän ei joudu katsomaan kelloa. Ei joutunut sen runsaan kahden tunnin aikana, jonka tämä näytelmä väliaikoineen kesti.

Kiitän ihanasta ja koskettavasta teatterielämyksestä kaikkia näytelmän tekijöitä, alkaen Anna-Riikka Carlsonista. Toki eniten kiitän Eija Ahvoa ja Jonna Järnefeltiä. Ja tietenkin lähetän kiitolliset ja arvostavat terveiset runoilija Eeva Kilvelle hoivakotiin. Hän täytti 98 vuotta helmikuussa.

Näytelmän kuvat Kansallisteatteri/ Otto-Ville Väätäinen

Mainos/Lippu saatu Kansallisteatterilta. Mielipiteitäni en ole kuitenkaan myynyt.