Anjakaarina

Jos näytelmän kantaesitys ja ensimmäinen ensi-ilta on ollut runsas 20 vuotta sitten, niin voiko siitä uudelleen lämmitettynä tulla muuta kuin sutta ja sekundaa?

Jo vain voi. Timo Kahilaisen ja Heikki Vihisen kirjoittama näytelmä Alivuokralainen sai ensimmäisen esityksensä vuonna 2003. Suosio oli taattu. Esityksiä oli 300 täysille katsomoille. Satunnainen katsoja väliajalla kertoo minulle sen menneen kahdeksan vuotta.

Juu. Kyllä minäkin muistan sen silloin muinoin katsoneeni. Sisällöstä en sitten kyllä mitään muistakaan. Tässä kohtaa muistamattomuus on erinomainen asia. Yhtään en pysty ennakoimaan tapahtumia, kun nyt taas olen sitä katsomassa.

Heikki Vihinen ohjasi ensimmäisen toteutuksen. Nyt sovituksen ja ohjauksen on tehnyt teatterinjohtaja Mikko Kanninen, Vihinen on tosin ohjauksen assistentti.

Tampereen teatterin klubilaisilla on liput ennakkonäytökseen 28.1.26.

Ennen esitystä saamme ylälämpiössä kuoharilasillisen ja pikku palan suolaista ja makeaa.

Vihinen ja Kanninen tulevat kertomaan näytelmästä. Kanninen on kuvassa oikealla.

Vihinen tunnustaa, että vuonna 2003 ensi-iltaan tulleen näytelmän suuri suosio hiveli turhamaisuutta. Kenelläpä ei moinen olisi hivellyt! Molemmat kehuvat hyviä miehityksiä. Vihisen ohjauksessa Heikki Kinnunen oli pääosassa. Kanninen kehuu tämän esityksen Lari Halmetta. Kannisen mukaan Halme on loistava näyttelijä, hän ottaa hyvin vastaan ohjausta ja on kova työhevonen.

Miehet miettivät, että juurikaan ei ole suomalaisia farssin kirjoittajia. Kanninen sanoo saavansa kymmeniä käsikirjoituksia viikossa. Tuotantoon meneviä ei niistä tahdo löytyä. Vaikka komediaa ja farssia vähätellään usein sen kepeyden takia, sen kirjoittaminen ei kuulemma ole helppoa. Se on helppo uskoa.

No, millainen näytelmä sitten on?

Hulvattomia käänteitä ja pöhkönhullua! Ihan farssimaista, jos minulta kysyt. Alkupuolella kaksi eri roolihenkilöä päästää (teatteri)paukun yleisöä kosiskelevasti? Kun tosikkona en ole pissa-kakkahuumorin ystävä, ehdin jo ajatella, että jassoo. Tämmöistä sitten. Väärässäpä olin.

Mikko Nousiainen Pauli Granfeltina ja Lari Halme Lauri Mustosena esittävät kaveruksia, jotka asuvat samaa asuntoa. Tapahtumat käynnistyvät, kun asunnon omistaja John Molotov (Ville Mikkonen) päättää korottaa vuokraa ihan päättömästi. Rahaa tuomaan tarvitaan alivuokralainen. Carl-Robert Christian Palmberg eli Robban (Arttu Soilimo) otetaan asumaan ja samalla tulevat hänen työntekijänsä. Soilimo on aivan älyttömän taitava roolissaan! Ne ilmeet ja asennot! Voi hyvää päivää! Mari Posti Lydia Molotovana kas vain tulee myös samaan huusholliin, parhaaseen huoneeseen.

Liikkuuhan siellä vielä muitakin, kuten näyttelijäluettelosta voi lukea. Suotta eivät liikukaan. Kaikkia tarvitaan. Kannisen kehuma Halme tekee tosiupean roolityön, ”kovana työhevosena”! Hänen lisäkseen ihan jokainen on kehunsa ansainnut.

Jos nyt lähtisin kertomaan koko tarinaa, tyhjentäisin heti pajatson. Mieli kyllä vähän tekisi kertoa. Siitä ei kuitenkaan kunnian kukko laulaisi. Kuten jo edellä kerroin, järjen häivää ei näytelmässä ole! Ja hyvä niin. Moni roolihenkilö löytää yllättäen uutta itsestään, muuttuu ihan uudeksi ihmiseksi. Rakkauttakin saadaan mukaan.

Joten! Menkää ihmeessä katsomaan, nauttimaan ja nauramaan ! Ei tässä nykymaailmassa muuten juuri naurun aiheita ole! Tai miten tämän nykyelämän nyt itse kukin ottaa.

Ps. Tekijöiden kuvat olen kuvannut tabletilta. Teatterilla en joko muistanut ottaa käsiohjelmaa tai sitä ei ollut.