Anjakaarina

Rupeaisinko katkeraksi? Mitäs meillä vanhoilla on enää väliä! Ei tässä enää mitään kannata!

Tällaisista asenteista ja ajatuksista gerontologi Marja Jylhä varoittaa Tiedon valoa-tapahtumassa Tampereen yliopistolla. Syystäkin mielestäni varoittaa. Tuommoisella tavalla voimme vain pilata loppuelämämme, on se lyhyt tai pitkä.

Esityksen aiheena on Ikääntymisen ilot ja vanhenemisen voima. Jylhän lisäksi puhujana on dosentti ja gerontologian tutkija Outi Jolanki.

Jylhä kehottaa jokaista miettimään:

• mistä iloitsen?
• mitä toivon?
• mitä pelkään?

Sen jälkeen kannattaa miettiä, mitä tehdä näille. Itse ajattelen, että iloa tuottavia asioita kannattaa yrittää lisätä. Toiveita on hyvä pyrkiä toteuttamaan, jos mahdollista. Pelkojen syitä ja toteutumistodennäköisyyttä kannattaa miettiä ja jos mahdollista, ehkäistä niiden toteutumista. Ymmärrän toki, että kaikissa asioissa ihminen ei voi näin toimia. Itsekin saan itseni kiinni välillä pohtimasta oman tai puolison terveyden säilymistä. Täysin turhaahan se on. Tulevaisuuden ennustaminen kun tunnetusti on mahdotonta.

Jokaisen kannattaa pyrkiä edistämään omaa terveyttään, joskaan terveyttä ei voi silloinkaan taata. Kannattaa olla aktiivinen, pitää yhteyksiä muihin, pysyä liikkeessä, siitä hyötyy niin pää kuin kroppa. Sairastuminen ei silti johdu tahdonvoiman puutteesta. Monien sairauksien, jopa muistisairauksien kanssa voi viettää kohtuullisen hyvää elämään, painottaa Jylhä. Nyt on viimeistään myös syytä tehdä ne asiat, joita on aina lykännyt.  Edunvalvontavaltuutukset, hoitotahdot, testamentit ynnä muut paperit on syytä laittaa kuntoon.

Ikä tuo kokemusta, suhteellisuudentajua, levollisuutta, itseluottamusta, rohkeutta ja nöyryyttä. Kokemusten kautta on realistisuutta ja kykyä kohdata vaikeuksia, kertoo Jylhä. Keskimäärin näin varmaan voi ollakin. Jokaisen kohdalla nämä kaikki asiat eivät kokemukseni mukaan toteudu. Yksilöitä kun olemme. Vanhoinakin. Ja etenkin vanhoina.

Kuten jokainen ympärilleen katsahtanut tietää, me eläkeikäiset pidämme yllä monia kulttuuritapahtumia, pyöritämme vapaaehtoistoimintaa, tuemme ja autamme nuorempia, kulutamme ja ylläpidämme ystävyyssuhteita.

Kaikesta edellä mainitusta huolimatta vanhana on vaikea saada tarvitsemiaan palveluita. Vaikka tarve kasvaa, saatavuus vähenee, on kyse sitten kotihoidosta tai ympärivuorokautisesta hoidosta. Laki lupaa palveluita, joita ei saa. Kyse on poliittisista päätöksistä, joihin syyllisiä ovat nykyinen ja edelliset hallitukset, muistuttaa Jylhä. Poliittisen paineen lisääminen on ainut tapa vaikuttaa, sanoo hän. Kansanedustajille ja ministereille voi laittaa asiasta sähköpostia nimi(at) eduskunta.fi, hän kannustaa.

Meitä yli 70-vuotiaita on Suomessa jo yli miljoona. Huima luku! Yli 85- vuotiaiden määrä on kaksinkertaistunut 20 vuodessa ja tulee kuulemma kaksinkertaistumaan seuraavassa 15 vuodessa.

Ikä siis pitenee. Se tarkoittaa pidempää hyväkuntoista elämää ja aktiivista eläkeikää. Avioliitot ja sisaruussuhteet ovat pidempiä. Pitkä ikä tarkoittaa myös pitempää yhdessäoloa lasten ja lastenlasten kanssa. Hoivan tarve jää yleensä viimeisiin elinvuosiin.

Ikä ei todellakaan ole pelkkä numero! Ihme olisi, ellei eletty elämä vaikuttaisi ihmiseen. Jotenkin näin sanoi kai Jylhä. Joka tapauksessa itse olen tästä vakuuttunut. Ärsyynnyn aina tästä ikä-on-vain-numero-väitteestä, edellä mainitulla perusteella.

Ikäihmisiksi niputetaan usein kaikki yli 65 -vuotiaat satavuotiaiksi asti. Samalla logiikalla yhtenäiseksi ryhmäksi voitaisiin laskea ihmiset vastasyntyneistä 50-vuotiaiksi.

Outi Jolanki on gerontologian tutkijana Tampereen yliopistolla. Hän kertoo alkavasta KESTO-hankkeesta, jossa tutkitaan mummoaktivismia ja hiljaista toimijuutta. Tutkimus toteutetaan Tampereella ja Itä-Suomessa. Siinä tutkitaan, miten seniorikansalaiset toimivat esimerkiksi yhteisöissä ja yhdistyksissä. Tiedon hankintaan käytetään muun muassa tarinoita ja työpajoja. Tavoitteena on monipuolistaa näkemyksiä senioreista toimijoina.

Jään siis odottamaan tuloksia, ihan näin mummona. Aktivismista en nyt niinkään tiedä.

MITÄ VIELÄ OPIN? Rollaattorimarssi toteutuu taas Tampereella 8.5.26 kello 14.