Anjakaarina

Moro, sanoo näyttelijä Seela Sella yliopiston täpötäyden juhlasalin yleisölle. Hän toteaa painokkaasti olevansa tamperelainen ja pispalalainen. Tätä kotiseuturakkauttaan vahvistaakseen hän kertoo, miten tamperelainen sanoo: Sä mitään osaa eli jättää pois sen kieltosananEt. Kun olen junan tuoma ja vasta rapiat 50 vuotta tamperelaisena ollut, enpä ole tätä totuutta koskaan hoksannut. Nyt tiedän.

Sellan lapsuus Pispalassa on ollut lämpimän yhteisöllisyyden aikaa. Mummon kanssa hän oli usein Pispalan pelastusarmeijan tapahtumissa. Niitäkin hän muistelee lämmöllä. Siellä hän kertoo pikkutyttönä ensimmäisen kerran lausuneensa.

Tieteen valoa- tapahtumassa Seela Sella ja Ruben Stiller tulevat yhdessä lavalle. Ruben Stiller haastattelee Sellaa. Tai haastattelee ja haastattelee. Sella kertoilee alussa lavalla ilman haastattelua pitkälti kaikista elämäntapahtumistaan. Pispalaan liittyen saamme kuulla Lauri Viidan Alfhiden. Kaunis, ihana runo ja mahtava esittäjä! Me yleisö annamme raikuvat aplodit!

Sella huomauttaa Stillerille, että älä minusta kysy, vaan kysy näyttelemisestä. Siitä hän haluaa kertoa. Tosin Sella ei pidä sanasta näyttelijä. Siinä on hänestä teeskentelyn maku. Hän haluaa käyttää sanaa näyttäjä. Stillerillä on apunaan Antti Heikkisen kirjoittama elämäkertakirja Sellasta. Ei Sella malta istua kuin pienen hetken tuolilla Stillerin vieressä. Hän on ketterä kuin nuori tyttö.

Olen ihan ällikällä Sellan muistista. Takeltelematta tulevat tarinat niin 1950-luvulta kuin myöhemmiltä vuosikymmeniltä. Ihmisten nimetkin putoavat kuin apteekin hyllyltä. Toistakymmentä vuotta nuorempana saan monesti hakea nimiä, kuten keskusteluissa olen huomannut ikätoverienikin tekevän.

Jo koulutyttönä Sella oli kovin kiinnostunut teatterista. Äidinkielenopettajan ansiosta hän sai vapaasti käydä näytelmiä katsomassa. ”Olinkin siellä sitten joka ilta”, sanoo hän. Eeva-Kaarina Volasen hän kertoo yhdeksi suureksi esikuvakseen. Tämän näytellessä Sota ja rauha- esityksessä Sella oivalsi: repliikin täytyy syntyä tässä ja nyt, vaikka olisi miten mones esityskerta tahansa. Se ei saa näyttää harjoitellulta. ”Ainoa totuus on: teet niin hyvin kuin pystyt. Ole aito”.

Teatterikoulu alkoi vuonna 1957. Silloin kouluun oli mahdollista pyrkiä vain kerran. Sellan isosta nenästä oli valinnan yhteydessä keskusteltu, mutta hän pääsi kuitenkin sisään. Nenä pienennettiin sitten samana vuonna. Olikohan niin, että teatterikoulukaveri Seppo Kolehmainen lääkäri-isänsä avulla vaikutti asiaan?

Aika oli teattereissakin toinen. Kansallisteatterin näyttelijät ja näytelmissä avustavat teatterikoululaiset olivat talossa ihan eri kastia. Tarmo Manni kuulemma teki poikkeuksen. Kun hän juhli syntymäpäiviään, hän tarjosi sampanjaa teatterikoululaisillekin.

Ihmeellistä kyllä Sella ei ole koskaan esiintymistä pelännyt tai jännittänyt. Hän rakastaa yleisöä. Munaamisia ja mokiakin on hänelle tullut, mutta maailma ei ole loppunut. Ai, miten raikas ja realistinen näkemys! Rooleistaan hän on nopeasti päässyt irti, se kuuluu kuulemma ammattitaitoon. Minkäänlaista roolin vangiksi jäämistä hän ei ymmärrä. Ainut tilanne voisi olla, että näyttelijä esittää psykoottista ja siihen liittyvät asiat menevät liian lähelle häntä.

On Sella sentään paria ohjaajaa pelännyt, yhtä venäläistä ja Jouko Turkkaa. Turkan huutoa hänkin sai osakseen. Hänestä epävarma ihminen huutaa ja alistaa muita. Kenessäkään ei luovuus kasva, jos hänet haukutaan nollaksi. Olenpa justiinsa samaa mieltä. Sella kiittelee Turkkaa kuitenkin siitä, että hän halusi saada intoa vähän lamaantuneeseen teatterimaailmaan.  Metodi vain oli väärä.

Kuten tiedämme, Sella kääntyi juutalaiseksi, kun hänen miehensä Elis oli juutalainen.  Vaikeat ajat Sellalla oli Intiimiteatterissa, kun teatteriin tuli puvustajaksi teatterin perustajan, johtajan ja ohjaajan Mauno Mannisen vaimo. Lina Heindrich oli aikaisemmin leskeytynyt avioliitosta korkea-arvoisen natsijohtajan Reinhard Heydrichin kanssa. Tilanne aiheutti monia pohdintoja Seelalle ja Eliakselle. He miettivät, pitäisikö Seelan lähteä pois Intiimiteatterista. Seela piti näkyvästi esillä Daavidin-tähti -korua kaulassaan, jonkinlaisena provokaationa. Se on hänellä nytkin kaulassa. Tarinasta jäi kuulematta, miten tilanne raukesi. Seela ei kuitenkaan irtisanoutunut.

Juutalaisuudessa on näkemys siitä, miksi Jumala antaa kaiken pahan tapahtua. Jumala on antanut ihmiselle valinnan vapauden. Kaikki, mitä ihminen tekee lisää hyvää tai pahaa energiaa. Tämä sitten kasautuu. Me ihmiset olemme siten itse maailmassa tapahtuvaan pahaan syypäitä.

Tunti ja vartti on kohta lopuillaan. Vielä saamme kuulla Eino Leinon runon Hymni tulelle. Me annamme lopuksi raikuvat aplodit seisten! Muu ei olisi edes mahdollista!

Olen melkein suu auki hämmästyksestä ja ihastuksesta! Mikä elämän voima! Mikä luovuus! Mikä energia! Mikä vireys! Tunnen itseni vaisuksi varjoksi tänä vuonna 90- vuotta täyttävän Seela Sellan rinnalla.

Kiitos Seela Sella! Ja kiitos Ruben Stiller vetoavusta!

Kirja Antti Heikkinen: Sellasta. Seela Sellan tarina. Otava. 2025.