Anjakaarina

Brysselistä noin 30 kilometriä etelään sijaitsee Abbaye de Villers, Villersin luostari. Tai oikeammin sanottuna luostarin rauniot. Raunioinakin ne ovat kävijälle mykistävä muistutus luostarin loistoajasta. Pilvisenä, osin sateisenakin maanantaipäivänä marraskuussa teemme tutustumisreissun sinne. Ilmeisesti johtuen säästä saamme Esikoisen kanssa lähes yksinämme kierrellä alueella. Lippujen myyjä kertoo, että kävijöitä on tänään ollut vain kymmenkunta. Paikka on auki ympäri vuoden.

Luostari perustettiin vuonna 1146. Sen perustivat 12 sistersiläismunkkia ja kolme maallikkoveljeä lahjoituksen turvin. Perustajaksi on nimetty Bernhard Clairvauxilainen.

!200-luvulla luostari kukoisti, kun Brabantin herttuat suojelivat sitä. Silloin luostarissa oli 100 munkkia ja kolminkertainen määrä maallikkoveljeä. Kun kuljeskelen ja katselen luostarista jäljellä olevia raunioita, ihmettelen, missä ihmeessä tuo noin tuhannen hengen määrä on voinut täällä elää ja asua. Kulta-aikana pidetään 1700- lukua, jolloin rakentaminen kukoisti.

Alueen kartasta näkyy, miten monenlaisia rakennuksia on ollut ja on osoittain säilyneinä edelleen. Onhan toki ensiksikin tarvittu kaikille asumus. On ollut muun muassa keittiötä, sairaalaa, hotellia matkustavaisille, abben palatsi ja kappeli tai taisi olla kaksikin. Isoin rakennus on toki kirkko.

Luostarilla on ollut monenlaista puutarhaa, yhtenä tärkeänä varmaankin farmasiapuutarha. Elantoa luostariin saatiin maanviljelyksestä, karjan hoidosta ja luostarissa tuotetusta viinistä, oluesta ja käsitöistä. Kaikesta näkee, että täällä on pyritty tai ehkä enemmänkin jouduttu elämään mahdollisimman omavaraisesti ja omatoimisesti.

Raunioissa on monia kauniita yksityiskohtia.

Ranskan vallankumouksen aallot löivät Belgiaan asti. Vallankumouksen yhtenä periaatteena oli uskonnollisten instituutioiden purkaminen. Munkit karkotettiin ja luostari hylättiin vuonna 1796. Luostari myytiin kansallisomaisuudeksi.

Belgian valtio takavarikoi kiinteistön vuonna 1892 restauroidakseen sen. Restaurointi on jatkunut satunnaisesti. Suojeltu kohde siitä tuli vuonna 1972. Se on yksi Vallonian merkittävä perintökohde. Luostarin uusi vierailukeskus tuli käyttöön 2016.

Voittoa tavoittelematon yhdistys hallinnoi nykyään aluetta. Alue ei suinkaan ole kuollut. Siellä järjestetään teatteriesityksiä, näyttelyitä, konsertteja ynnä muita tapahtumia. Voin vain kuvitella, miten upeasti ison kuoron laulu soi luostarin kirkon vielä pystyssä olevien seinien sisällä.

Myymälästä ostan Luostarin oluen ja mansikkahilloa. Paljon muutakin olisin voinut sieltä ostaa. Bistrokin alueella on.

Villersin luostarin alue on paikka, joka saa mielikuvituksen liikkeelle kuvittelemaan muinaista luostarielämää. Onpa upeaa, että paikkaa ei ole jätetty pystyyn kuolemaan.

Valokuvat ovat seuralaiseni, Esikoiseni ottamia.