Rijks-museo on Alankomaiden kansallismuseo. Se perustettiin alun perin vuonna 1798 Haagiin. Vuonna 1808 museo muutti Amsterdamiin ja nykyiselle paikalleen vuonna 1885. Museon useassa kerroksessa on esillä painotetusti Hollannin kultaisen kauden maalauksia. Sivistän itseäni selvittämällä, mitä kultaisella kaudella tarkoitetaan. Alankomaiden kultakausi sijoittuu 1600-luvulle, jolloin taidemaalareita työskenteli runsaasti. Aika perustui maan taloudelliseen ja kulttuuriseen vaurastumiseen. Taidemaalareiden joukossa olivat muun muassa Rembrant ja Johannes Vermeer, joista on tullut maalaustaiteen historian arvostetuimpia taiteilijoita.
Museorakennus on kaunis jo rakennuksena. Kauniissa rakennuksessa on goottilaisia ja renesanssilaisia piirteitä, luen netistä. Mainittakoon suunnittelijakin, arkkitehti Pierre Cuypers.
Kerroksissa on monenlaisia, sanoisinko ulokkeita ja loukkoja, niin että outo kulkija meinaa olla jopa itseltänsä hukassa, vaikka jonkinlainen huonekarttakin on saatavilla.
Sitäpaitsi liikkuuhan tiloissa jonkin verran muitakin ihmisiä.
Tunnetuin teos museossa on Rembrantin Yövartio. Se on aivan omassa tilassaan aitojen takana tarkasti turvattuna. Kuten arvata saattaa, väkeä parveilee sen lähistöllä paljon.
Rembrantin teoksia ovat myös esimerkiksi Juutalainen morsian ja Teräsmestarit.
Johannes Vermeeltä on myös monia teoksia, esimerkiksi Maitotyttö, Rakkauskirje, Sinipukuinen kirjeenlukija ja Pieni katu.
Vincent van Goghin töitä edustakoon hänen Oma kuvansa.
Maalausten lisäksi museossa on monenlaisia, vanhoja ja kauniita esineitä. Isoja ja pieniä.
Erilaisia peilejäkin on monia. Monessa satun näkemään tutunnäköiset kasvot.
Täytyy sanoa, että vaikka vietämme museossa kiitettävän kauan aikaa, en jaksa enää loppupuolella kovasti innostua näkemästäni. Museo on todella laaja. Pitäisi tulla uudemman kerran.
Ps. Valokuvat ovat tyttäreni ottamia. Oma kännyni kameroineen on jossakin Utrechtissä operoineen rosvon jäljillä.
Anjakaarina 
Jätä kommentti