Anjakaarina

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

”Jouluiltana hämärtää, hangella varjot liikkuu…”

Näin aloitimme Suvantokuoromme perinteisen joulukonsertin viime perjantai-iltana. Laulu on nimeltään Marin joululaulu.

Paikkana oli tänä vuonna Viinikan kirkko. Monelle kuorolaiselle ja kuulijalle tämä oli ensimmäinen kerta tässä kirkossa. Kovasti tykästyimme kirkon akustiikkaan. Aikaisemmin olemme konsertoineen Vanhassa kirkossa. Hieman pelkäsimme, tuleeko yleisömme tänne vähän keskustasta sivussa olevaan kirkkoon. Turhaan pelkäsimme. Ohjelmalippujen myynti ennakkoon myytyjen ohjelmien lisäksi oli runsasta.

Lauloimme 13 laulua ja vielä ylimääräisenä Hiutaleet maahan leijailee. Laulustamme huolimatta hiutaleita ei ole vieläkään näkynyt. Yleisö sai laulaa yhdessä laulut Sydämeeni joulun teen ja lopuksi Maa on niin kaunis. Konsertti kesti noin tunnin.

Tyttären tytär kysyi Brysselistä, mistä ohjelman lauluista pidin eniten. Minun on siihen helppo vastata. Taivas sylissäni ja Ave Maria. Niitä voisin laulaa vaikka puoli päivää. Ehkä.

Kuoroamme johti Hanna-Leena Sepponen. Hanna-Leena on aivan erinomainen johtaja! Hän vaatii tiukasti tiettyjä asioita, joilla on merkitystä muun muassa aloitusten täsmällisyyteen. Hanna-Leenan käsimerkit ohjaavat oivaltavasti lauluamme.

Kuoroamme säesti monilta aikaisemmilta konserteilta jo tuttu luottasäestäjämme Silja Kuoppala.

Hanna-Leena viulistina iloksemme soitti Sylvian joululaulun.

Vuodesta 2018 asti, koronavuotta lukuunottamatta, olen toiminut konserttiemme juontajana. Olen yritttänyt kysellä muita kuorolaisia tähän hommaan, kun vaihtelu virkistää. Toistaiseksi se ei ole onnistunut. Toivoani en ole kuitenkaan menettänyt. Tällä kertaa tein gardinaalivirheen, kun en kunnolla testannut mikrofonia, joka oli minulle uusi. Luotin vain yhteen ”kuuluuko” testiin. Nyt oli käynyt sitten niin, että juonnot kuuluivat välillä todella huonosti. Katumusharjoitukset eivät auta. Joopa joo. Elämä opettaa muutakin kuin hiljaa kävelemään.

Laulaminen tuntui tosi hyvältä ja tuntui siltä, että oikeasti lauloimme hyvin. Huomenna pikkujoulukahveilla kuulemme varmaan Hanna-Leena Sepposen arviot. Kuulijoilta olemme saaneet hyvää palautetta.

Tilaisuus oli koskettava ja lämminhenkinen. Lauloitte hyvin ja tässä kivikirkossa se jotenkin kuului tosi kauniisti,” sanoi yksi kuulija.

Kuvat Reijo Hietanen

Posted in

Jätä kommentti