Anjakaarina

Kun ovet Sorsapuistosaliin avataan, huokaisen ihastuksesta! Täälläkin on pehmeän lämmintä sinertävää maisemaa. Mie tykkään! Käteeni olen saanut valkoisen rannekkeen. Siihen on ladattuna kaksi juomaa nautittavaksi.

Heti sisään mennessä sirkustaiteilijat esiintyvät salin yhdellä seinustalla. He jatkavat uupumatta esiintymistään koko illan. Jossain vaiheessa kyllä kerrotaan, mistä nämä esiintyjät ovat, mutta koska se on ihan oudon tuntuinen nimi, en muista sitä. Pahoittelen, pahoittelen!

Aamupäivän Pääseminaarin juontajat, näyttelijäopiskelijat Vilma Hartikainen ja Vincent Kinnunen jatkavat hommiaan täälläkin. Panen merkille, että Vilma on vaihtanut ylleen valkoisen, iltaan sopivan puseron.

Rehtori Keijo Hämäläinen toivottaa meidät tännekin tervetulleiksi. Tervetuliaismaljan kohotus. Ja- tadam! Ykskaks jokaisen rannekkeeseen syttyy valo! Lapsen mieleni menee ihan sykkyrälle. Vautsi vau, mikä taikatemppu!

Bileet on tarkoitettu pääasiassa seisoen vietettäväksi. Reunamilla on onneksi joitakin pöytiä. Ystäväni suuntaa haukan nopeudella yhden pöydän luo. Hän on jo ennakkoon sanonut, että ei kyllä jaksa seisoa.

Tilassa on useampia, erilaisia ruokatoreja. Käymme vuorotellen hakemassa maistajaisia tai jopa oikeita annoksia. Sen aikaa pöytämme vapaana olevaan tuoliin on aina jo monia kyselijöitä. Monikaan ei ole kovin innostunut tuntitolkulla seisomaan ja siten syömään ja juomaan. Väki rupeaakin vähenemään iltayhdeksäään mennessä.

Näyttelijäopiskelijoiden ryhmä laulaa ymmärtääkseni itse tehdyn laulun opiskelustaan, näyttelijän työstä. Heiltä se sujuu.

Livemusisointiakin on. Muun ajan joistain kaiuttimista tulee koko ajan musiikkia. Seinäjoelta tullut Helinä kyselee, eikö täällä tanssita? Ei minun tietääkseni, vastaan. Mutta. Kuinka ollakaan, kun Helinä käy jollakin hankintareissulla, hän sieltä palattuaan kertoo, että siellä muutamia tanssii. Mennäänkö tanssimaan, hän kysyy. Tottakai mennään. Meitä on ehkä 10-12 veivaajaa, naisia, kuinkas muuten.

Johtuneeko tästä myöhäissyntyisestä tanssi-innostamme, että Helinä juuri ja juuri ehtii Seinäjoen junaan. Eipä olisi ehtinytkään, ellei Arja olisi ymmärtänyt häntä asemalle heittää autollaan. Minä soitan aviohenkilöni minut hakemaan.

Kiitos ihanaisesta seurasta pöytäseuralaiseni Arja, Tuija ja Helinä! Ilman teitä minulla olisi voinut olla jopa tylsää, tai ainakin vähemmän kivaa!

Kiitos armas entinen opinahjoni Tampereen yliopisto päivän järjestämisestä ja kustantamisesta! Toivottavasti eivät menneet viimeisetkin siemenperunat meidän juhliemme kustantamiseen!